torstai 8. helmikuuta 2018

Pepistä vaatemalli?

Sylvia katselee hänen ompelemassaan pitsimekossa keikkuvaa Peppiä hampaitaan kiristellen.  
"Mitä oikein ajattelin," kysyy Sylvia itseltään.
Peppi on hänestä hauskannäköinen nainen ja myös yksinhuoltaja, samaa ikäluokkaakin. Sylvia oli rohkaistunut pyytämään Peppiä vaatemalliksi tekemilleen kesämekoille ajatellen heidän lähentyvän samalla. Nyt idea näyttää kuitenkin virheeltä. Sylvia ja Peppi ovat kuin eri planeetoilta. Peppi on täysin hallitsematon kuvattava. Hyvin iloinen, huoleton, muttei erityisen kiinnostunut olemaan valokuvissa, eikä poseeraamisesta ole hajuakaan/halujakaan. Lisäksi Peppi asetti ehdoksi, että kuvat otetaan hänen valitsemassaan paikassa. Peppi lavasti Ilotalon varjoisalle seinustalle värikkään kuvaustaustan huulisohvineen. Ei ihan sitä mitä Sylvialla oli ollut mielessään.


"Eikö tällaista latkun väristä mekkoa voisi piristää tällaisella rastapipolla ja virkatulla pussukalla?" Peppi on ehtinyt kiskaista omat asusteensa kokonaisuuteen ja Sylvia huokaisee silmiään pyöritellen, mutta vain mielessään. Kaukana on hänen kuvitelmansa Pepistä punaiset hiukset hehkuen viljapellon keskellä. Istuma-asennossakin olisi parantamisen varaa.
"Vaihdetaanpa mekkoa," Sylvia ehdottaa pian.

Hieman värikkäämpi mekko ilahduttiaa Peppiä. Hän unohtaa hetkeksi kameran pelleillen sohvan kanssa.


"Onpas minulla poikkeuksellisen puhtaat varpaat," tuumi Peppi varpaitaan heilutellen.



                                                          "Valloitan tämän vuoren!"


"The Winner! Punahuulivuori on minun!"


"Äh, en jaksa enää ja pissittää," Peppi askeltaa pitkin harppauksin kotioveaan kohti. Sylvia ja palkattu kuvaaja vilkaisevat toisiaan. Kuvista ei ole tullut Sylvian toiveiden mukaisia. Kerrassaan originelleja kylläkin.


Peppi luikahtaa Ilotalon vessaan. Hän on alkanut itse ja pyytänyt vieraitaankin kirjoittelemaan ja piirtämään vessan sermiin. Purkka-automaatinkin hän hankki vessan väripilkuksi ja ilahduttaakseen vessansa vierailijoita.
"Minun vessakin olisi aika magee ja erilainen tausta mekkokuvauksille. Täytyykin ehdottaa! "


Kun Peppi palaa Sylvian ja kuvaajan luo, häntä odottaa vielä kolmas mekko, johon Peppi ihastuu. Sen helma on repaleinen ja siinä on villiä vapautta. Sylvia on luvannut kuvauspalkkioksi Pepille yhden mekoista. Päätös ei ole punapäälle vaikea.
"Tällä mekolla lähdenkin koluamaan Espanjan Andalusiaa," hän päättää. Mekko jätetään Pepin onneksi kuvaamatta. Turha sitä on kuvata, kun se jää Pepille, eikä Sylvia haaveile mistään massatuotannosta vaan valmistaa nimen omaan yksilöllisiä, uniikkeja vaatteita.



Kaikista kuvista seuloutuvat nämä kaksi Sylvian ompelimon mainoskuviksi. 
"Peppimäisiä, värikkäitä ja taatusti erottuvia," toteaa Amanda Aurinkoinen Sylvialle, kun he eräs ilta teen äärellä kuvia katselevat. "Voit olla iloinen, että Peppi näyttää asialliselta kuvissa, eikä irvistele. Ei hänestä tiedä mitä olisi voinut keksiä! Ainakin poikkeat joukosta näillä kuvilla. Tämä voi olla sinulle onnenpotku!" Amanda kannustaa. Sylvia on epävarma mainoskuvien toimivuudesta hänen edukseen. Sen verran arvokas oli kuvaajapalkkio, ettei uusia kuvia otetakaan hetkeen.



Ilotalossa Peppi leikkii Snapchatillä ja miettii miten hauskoja kuvia he olisivat voineet Sylvian kanssa saada ihan ilman kallista valokuvaajaa. Ei toki niin laadukkaita, mutta taatusti omaperäisiä ja virkeitä, hulluttelevia sekä ajanhermolla olevia. Ehkä hän näyttää kuvakollaasin Sylvialle ja koettaa saada tämänkin vähän irrottelemaan. 


Pepin kasvoille nousee virne. Hän keksi idean, jolla ilahduttaa Sylviaa. Lesken elämään uusia tuulia!