sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Sikuriina


Pepin elämä on muuttunut kovasti sitten lapsuusvuosien, ainakin jos ajattelee Pepin nykyisiä lemmikkejä. Pepin rakas toveri lapsuudessa oli herra Tossavainen, oravasaimiri (Saimiri sciureus). Tuo hassu apina matkusti Pepin mukana maailmalla, kunnes he saapuivat Etelä-Amerikkaan. Brazilian sademetsässä herra Tossavainen päätti, että olisi jo korkea aika hänenkin maistaa todellista saimirielämää. Tossavainen tapasi kerrassaan viehättävän lajitoverin ja hylkäsi Pepin siltä istumalta. Peppi ymmärsi täysin herra Tossavaista ja hyvillä mielin nuo ystävykset erosivat. Pepin matksutelukin helpottui huomattavasti!

Pepin hevonen, Pikku-Ukko, jäi Annikan hoiviin Pepin ja herra Tossavaisen lähdettyä maailmalle. Koska Pikku-Ukko ei ollut enää mikään varsa, Annikan hellässä huomassa se siirtyi nukahtaen Huvikummun verannalle ikuisille niityille.

Ilotalon verannalla istuu pikkuinen, tumma hahmo. Se on Sikuriina. Peppi oli vain muutama kuukausi sitten Ukkeli ja Akkeli Nukkeleiden luona Afrikassa vapaaehtoistöissä. Eräänä päivänä he etsivät sokeriruokopeltojen keskeltä orpoa norsun poikasta, kun Peppi lähes astui Sikuriinan päälle. Joku oli hylännyt vauvan pellolle. Ukkelin ja Akkelin mielestä siinä oli Pepille oiva "projekti". He ajattelivat salaa mielessään, että kenties viimein Peppi aikuistuisi ja ottaisi vastuuta, rauhoittuisi ja perustaisi kunnon, normaalin kodin ja perheen.

Peppi taas katseli pientä vauvaa ja tuumasi, että miten paljon vaikeampaa sen hoitaminen muka olisi, kuin herra Tossavaisenkaan. Vähänhän vauva näytti gorillanpoikaselta. "Kädellisiähän me olemme kaikki," tuumasi Peppi ja otti vauvan mukaansa. Nukkelin pariskunta hyvästeli toiveikkaina, mutta huolissaan Pepin ja vauvan. Pepin tyyli olla lapsen kanssa oli perin merkillinen.

Koska nyytti löytyi sokeriruokopellolta ja Pepin yksi monista nimistä on Sikuriina, hän päätti lahjoittaa nimensä lapselle. "Sinulle se sopii paremmin, kuin minulle. Minä olen ennemmin Pippuriina tai Chiliina. Kissanminttukin on parempi, kuin Sikuriina. Minussa ei ole mitään sokerista,"naurahti Peppi. Niin alkoi tuon kummallisen parin yhteiselo.

Pepillä on monen mielestä pelottavan omintakeinen tyyli olla äiti ja kasvattaja, mutta tietysti on! Peppi ei miellä itseään äidiksi, eikä Sikuriinaa vauvaksi. Hänelle Sikuriina on yksi eläin muiden joukossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti