perjantai 25. maaliskuuta 2016

Zombien yö

Tiedättehän, kun välillä sitä näkee painajaisia, jotka eivät juuri mitenkään liity todellisuuteen tai jossa alitajunta tahtoo kertoa jotakin mielen takalaitamilla jyllänneestä aiheesta? No, niin tai näin, Peppi näki eräs yö aikamoisen unen.


Uni oli polveileva zombie-tarina, jossa nuo hitaasti laahaavat eläväiset kuolleet, kuolleen eläväiset alkoivat vallata maailmaa. Peppi taisteli urheasti niitä vastaan. Peppi oli juuri löytänyt viimeisen mahdollisuuden piiloutua, kun piilopaikasta hänen kimppuun kävikin zombie, joka sai otteen hänen kädestään. Rohkean taistelijan sydän takoi villisti ja otsalle kihosi tuskan hiki. Viimeiset hetket. Sen kaiken takaa kuului tuttu ääni. Zombietaistelun maisema katosi. Peppi ymmärsi olevansa vuoteessa Sikuriina nukkuen vierellään. Ääni oli Sikuriinan. Peppi huokaisi helpotuksesta.


Peppi kääntyi Sikuriinan puoleen.
"Oletkos hereillä Sikuriina? Ethän vain ole kakannut senkin pieni kakkakone? En jaksa keskellä yötä vaihtaa vaippojasi."


Kun Peppi käänsi Sikuriinan puoleensa, kohtasi hänet veret seisauttava näky: 


Sikuriina oli muuttunut zombieksi ja valtoimenaan kuolaten iski pienet hampaansa Pepin käteen karmeasti äristen. Pepin järkyttynyt huuto kiiri yössä ja pian ulkoa kuului lisää zombien ärinää, kolkutuksia ja rapinaa, kun ne pyrkivät taloon saaliin äärelle. Sikuriinan raadellessa Peppiä, alkoi elämä kaikota Pepistä. Koska Sikuriina oli niin pieni ja muut zombit yhä talon ulkopuolella, ei Peppi päätynyt eläväisten kuolleiden ravinnoksi, vaan sydämen vaiettua nousi vuoteesta ja liittyi hitaasti vaeltavien harmaaseen joukkoon.


                                                              The End.


Peppi sätkähti rajusti hereille.
"No huh huh mikä uni!" Hän katsoi utuisin silmin eteensä tuijottavaa Sikuriinaa, joka oli Pepin hätkähdykseen keveästi  herännyt. 
"Onneksi en ole zombie! Tosin Sikuriina voisi olla kätevä zombina. Ei kakkaisi ja olisi vähän kuin huonotapainen koira...", tuumaili Peppi sydämensä taonnan rauhoittumista odotelleessaan. Sikuriina zombie? Taitaa Peppiä jossakin alitajunnan uumenissa hieman kalvaa ajattelematon adoptio. Ihmislapsi ei olekaan niin eläimen kaltainen kuin huoleton punapää ajatteli.


"Mistähän sinä mahdat nähdä unia pikku epäzombie?"
Niinpä, mistähän Sikuriina uneksuu? Se onkin toinen tarina, jolle tulee aikansa ja paikkansa.

5 kommenttia:

  1. Hui mikä tarina!! Onneksi Peppi ei päätynyt zombien ruuaksi, tosin Sikuriina kaipaa vähän zombimaisuutta:D T: Auris blogi ystäväsi!

    VastaaPoista
  2. Pepin elämä olisi tosiaan helpompaa, kun Sikuriinassa olisi purematonta zombimaisuutta! ;-D Sikuriinalla on kyllä jo luonnostaan aika zombien tuijotus... Katsotaan miten asiat Pepillä ja Sikuriinalla etenevät. Kiitos ihana ja rakas kirjoittajatoveri Auris! <3

    VastaaPoista
  3. Olipa veret seisottava tarina - mutta onneksi unta - Hui!
    Hienot kuvat tarinassa.

    VastaaPoista
  4. Hyvä tarina ja hienot kuvat! Luin pojilleni (7 ja 5) iltasaduksi, ja tykkäsivät kovasti! Lisää vaan zombitarinoita! 😃

    VastaaPoista