Kaikki on vinksin vonksin

Myönnän: miniatyyrit ovat olleet taka-alalla. Nyt on vain sellainen aika. Elämä on tehnyt yllätyksiä pitkin vuotta, joten minkäs teet. Liljojen Laakso saattaa myös pienentyä yhdellä talolla. Katsotaan. Haaveilemani nukkekotihuone on aivan samassa tilassa, kuin aiemmin. Vuodatus otti ja kadotti kaikki kuvat. Gert-karhu katosi. Minne kummaan? Sitä ei tunnu kukaan tietävän. Lama ja muutama muukin yllätys kiristävät talouttani ja lupasin itselleni keväällä, etten vuoteen osta mitään nukkekoteihin. AIka hyvin on lupaukseni pitänyt, pari pienen pientä poikkeusta lukuun ottamatta.

Koska Liljojen Laaksoon selvästi kaivattiin pientä piristysruisketta, on sellainen kehkeytymässä. Olisin uuden asukkaan tahtonut esitellä toisella tapaa, mutta aika ei nyt annan myöten kuvata alkuperäisen ajatuksen mukaan. On kiva päästä päivittämään tätä onnettomana hiljaiseloa viettänyttä blogiani.

Kaikki alkoi viime tammikuussa, kun huomasin huutonetissä tämän talon:

Se on GreenLeafin Arthur. Se oli tässä näkyvässä kunnossa, osin kasattuna ja laitettuna.

Innolla aloin maalata ja laudoittaa talon ulkopintaa. Tämän talon asukas ei värejä kaihda ja niitä kipeästi kaipasinkin talven keskelle!

Ihana talonmyyjä antoi mukaani mm. lautoja ja asukkaalle pientä kivaa, jotka esittelen tuonempana. Huomasin myös, että oivan lautapinnan saa erilaisten pahvipakkausten pahvista. Leikkelin ja liimasin kiiltävän pinnan vaneria vasten, jolloin karheampi pinta imi maalin tasaisesti. Katto, ikkunanpielet, terassin kaiteet ja muut korsiteet puuttuvat, mutta asukkaat jo nautiskelevat terassista. Kuka kumma onkaan tuo puna- ja lettipäinen naikkonen?