Askel kohti unelmaa

Niin se päivä koitti. Päivä, jota Katariina Kisuli oli odottanut kovasti. Amanda opettaa häntä leipomaan! Näinköhän Katariina oppeja tarvitsee? On aika taitava tassuinen kisu ilman keijuakin. Ehkäpä hän paremminkin kaipaa itsetunnon vahvistusta.

Ensimmäiseksi Amanda ja Katariina pyöräyttivät suloisen kuivakakun herkullisella kuorrutuksella. Siitä he jatkoivat vaaleanpunaisten keksihahmojen teolla. Katariina nautti. Kerrankin rauhaa ja aikaa keskittyä vain ja ainoastaan leipomiseen. Oli viisas ratkaisu tavata Amandan pikkumökin rauhassa. Ei roikkunut pentuja helmoissa. Kissaäidin omaa laatuaikaa!

Tiskipöydällä koristelua odotti pellillinen keksejä ja herkulliset leivonnaiset houkuttivat tuoksullaan ja kauniilla ulkomuodollaan. Amanda nautti Katariinan seurasta ja leipurin taidoista.

"Näinköhän mitään uutta osaan opettaa Katariinalle," tuumi Amanda leivonnaisia katsellen samalla, kun valmisti herkulliset kaakaot.

Pian olikin aika maistella päivän tuotoksia.

Katariina istahti sohvalle tyytyväisenä ja lipitti makoisaa kaakaota, jota Amanda oli vahvistanut mansikkakermavaahdolla ja ripauksella itsetunoa vahvistavaa taikaa. Aivan hippunen vain!

"Voi Amanda miten ihana päivä! Kiitos suunnattomasti! Täytyy myöntää, että leivonnaiset eivät ole lainkaan hullumpia! Lähikaupungin kondiittorin herkut ovat perin kuivakoita ja mauttomia näihin verrattuna." Katariinan nappisilmät loistivat ja unelma tuntui olevan jo lähes toteutunut. "Katariinan konditoria, Kisun nisut, Karvatassun herkut...," Katariina pohti nimivaihehtoja mielessään katse kaukaisuuteen tuijottaen. Amanda oli iloinen ystävänsä puolesta. Unelmat on tehty toteutettaviksi!

(Tosi elämän taikuri on valmistanut nämä herkut. Sydämellinen kiitos hänelle! <3 )