Auris tarinoi: Kahvila Muratti ja Pepin laatutarkastus

 

Seuraavana päivänä Peppi työntää muut ajatukset syrjään, ja päättää viimeinkin toteuttaa suuren blogi aiheen, operaatio Kahvila Muratin.

 

Peppi hyppelehtii kylän läpi ja saapuukin pian Kahvila Muratin kuistille. Hän jää hetkeksi vain seisoskelemaan kahvilan kuistille. Sitä koristavat kauniit, ja ehkä vähän rehottavat muratit.

 Hetken kuistista nautittuaan Peppi astelee sisään ja hakeutuu heti ihanan vihertävään puupöytään istumaan. Kahvila Muratilla on Peppiin rauhoittava vaikutus. Melkein kuin olisi kotona Ilotalossa. Eripariset tuolit ja hauskat taulut tekevät kahvilalle omanlaisen positiivisen tunnelman.

 

 Kahvila Muratin "tyynykuningatar". Vaaleanpunainen divaani monella eri tyynyllä, täydellistä!

 Peppi katsoo vesi kielellä tarjoilupöytää. Herkut ovat maukkaan näköisiä, mutta mansikatkin kyllä näyttävät ihanan punaisilta.

 Pian Kahvila Muratin omistaja, suloinen pupu nimeltä Hunaja, saapuu ottamaan Pepin tilauksen.

 

Hunaja

 

 Takatilakin on herkkuja pullollaan:  jäätelöitä, teetä, salaattia, hilloa, kaikkea mitä ikinä keksiikään pyytää!

 

 Peppi päättää aloittaa kevyesti. Kupillinen herkullista kermavaahdolla terästettyä kaakaota ja ihanan pinkki täytekakku ovat varmasti hyvä alkupala.

 

Pepistä on kuolettavan tylsää pelkästään syödä, joten hän nappaa pieneltä sivupöydältä ruokalukemista. "Kissoja. Hmm...Onko minulla edes sellaista?" Peppi pohtii.

 Peppi hotkaisee kakun ja kaakaon hetkessä, ja päättää, että kaikkien ruokien lisäksi on tietysti testattava kaikkia tuolejakin. Niinpä hän tilaa herkullisen strösselidonitsin ja istahtaa tyynykuningattarelle.

 

 Peppi maistelee donitsia, lukee kirjaa ja katselee Kahvila Muratin katosta roikkuvia perhosia. Sillä hetkellä ei mikään huoli asustele punapään mielessä.

 

 Peppi lukemassa kissakirjaa.

 "Nyt riitti divaanit! Aika testata nojatuolia!" Peppi hihkaisee, tilaa kupillisen niitä punaisia mansikoita ja istuu pienelle tummanvihreälle nojatuolille tyynykuningattaren viereen.

 Seuraavaksi on lattian aika. Hunaja ihmettelee Peppiä, miksi tämä makaa lattialla? "Voi Hunaja hyvä, lattia on erittäin tärkeä osa laatutarkastusta!" Peppi tokaisee vakavana.

 

 "Vessakin on tarkastettava!" Peppi sanoo ja istahtaa tyytyväisenä Kahvila Muratin potalle. 

 Peppi menee innosta suuniltaan huomatessaan, että Muratilla on vintti. Hän tekee oivan laivan laatikosta, ja kannesta täydellisen melan. Hetken kierreltyään seitsemää merta upeassa 'Laatu Laatikossa', Peppi päättää, että on aika hyvästellä kahvila tältä päivää.

 

Niinpä hän ostaa kasoittain Kahvila Muratin donitseja, joihin ihastui kovasti, sanoo heit ja hoit ja lähtee takaisin Ilotaloon. "Laatutarkistus suoritettu ja läpäisty!" Peppi huikkaa vielä iloisena ovelta.

RIP letit

Pepin palattua Espanjan matkaltaan, hän viettää iltaa Amandan ja Sikuriinan kanssa Ilotalossaan.

"Aiotko jakaa blogissamme matkajuttujasi ja -kuviasi," kysäisee Amanda kuunneltuaan Pepin värikkään kuvailun matkastaan.
"En. Blogikokouksessahan kukaan teistä keijuista ei pitänyt ajatuksesta, että jakaisin matka-aiheisia juttujani yhteisblogissamme, joten ei sitten. Olen perustanut Instagram-tilin (Baubo @hopsulamatkaanhei) matkakuvilleni. Päivitän sitä silloin, kun huvittaa tai muistan tai jaksan. Aion myös aloittaa oman matkablogin, kun ehdin. Sikuriina on muuten kummallinen. Reissun jälkeen se on vaatinut olla sylissäni ihan koko ajan, eikä tahdo päästää minua hetkeksikään silmistään. Mikä sitä vaivaa?"

"Kysytkö ihan oikeasti? Olet Sikuriinalle tärkein ja läheisin aikuinen. Pikku adoptiotyttärelläsi on ollut sinua ikävä, kun olit viikon poissa,"  Amanda katsoo hellästi Peppiä, jonka sylissä tyytyväinen Sikuriina kellii. " Etkö sinä ole koskaan kaivannut vanhempiasi?"

 

"Äääh, älä taas aloita tuota äiti- ja vanhempijupinaa.  Sikuriinallahan on ollut kiva viikko Ruusuloilla ja kuulostaa siltä, että koko kylä sitä on hellinyt. Miksi ihmeessä se olisi minua kaivannut?!" Peppi tuntee ahdistusta ja toisaalta hämmennystä sekä vielä jotakin muuta, jotain, jota hän ei uskalla tavoittaa. Joku kaipaisi häntä? Olisi hänestä riippuvainen? Hui, se on liian pelottava ja vapautta rajoittava ajatus, joten Peppi pistää ajatuksensa mielensisäiseen mappi Ö:hön.
"Minullahan oli mainio lapsuus, villi ja vapaa ilman vanhempia nurkissa, kivojen eläinystävien kera! Sellainen lapsuus olisi jokaiselle hyväksi, Sikuriinallekin. Parempi yksin kuin rajoittavien vanhempien kasvattamana. Ehkä jätän Sikuriinan huolehtimaan Ilotalosta ja eläimistä sen ollessa 9-vuotias. Siitä kasvaisi yhtä vahva ja itsenäinen kuin minusta!"

"Hän. Sikuriina on ihminen, HÄN, ei "se". Ei, Peppi, sinun lapsuus ei ole ollut normaali, etkä todellakaan tee Sikuriinalle samanlaista lapsuutta! Sinun täytyy hyväksyä, että Sikuriinalle olet äiti ja jätit hänet toisten hoiviin kadoten viikoksi. Noin pieni lapsi ei ymmärrä, että tulet takaisin. Sikuriina haluaa varmistaa, ettet enää katoa mihinkään."

"Enkö voi enää matkustaa???" Peppi järkyttyy ja ohittaa Amandan merkillisen huomautuksen lapsuudestaan. Hän havaitsee itsessään outojen tunteiden vilahduksen, mutta sysää ne päättäväisesti syrjään. Kuten lapsenakin. Ei mielenliikkeiden äärelle pysähtyminen mitään auta. Tunteet ovat vain tunteita. Ei niistä tarvitse piitata. Voi vaikka leipoa pullaa tai kiivetä katolle sekä laulaa itsensä uneen! 
"Hupsu, toki voit matkustaa, yksinkin. Mitä jos kuitenki välillä matkustaisit Sikuriinan kanssa?"
"Kävin kerran Sikuriinan kanssa Tallinnassa. Yksin on kivempaa. Mutta nyt riittää tästä aiheesta Amanda! Puhutaanpa sinusta vaihteeksi. Mitä sinulle ja Sakari Hirvelle sekä pojille kuulu? Tai sisustusliikkeellesi?"

"Itseasiassa olen tässä katsellut hiuksiasi. Olen nähnyt sinut aina vain leteissä. Etkö tahtoisi välillä vaihtaa tyyliä? Kauniille kasvoillesi sopisi vaikka ja millaiset hiukset! Miten olisi jokin värikäs polkkatukka, vaikka violetti? Tai pitkät, liehuvat hiukset otsatukalla?" Amanda vaihtaa näppärästi aiheen pois itsestään.

"Minäkö ilman lettejä? Minulla on a i n a ollut letit. Miksi muuttaa sitä asiaa miksikään?"
"Onko letit parhaiten sinua ja sinuutta ilmaiseva hiustyyli? Miten edes hoidat hiuksiasi?"
"Pesen välillä ja silloin tällöin teen letit uusiksi. En niitä sen kummemmin ajattele. Tuossahan ne letit heiluu pään molemmilla puolilla."
"Minäpä avaan lettisi, harjaan hiuksesi ja laitan letit sitten vaikka uusiksi." Amanda tarttuu Pepin lettiin alkaen aukoa sitä hitaasti.

 

"Ei ole todellista... Nämähän ovat rastoittuneet! Ihan yhtä takkua!  

                              
"Ai niinkö! Siitä on tovi, kun olen viimeksi hiuksilleni harjaa näyttänyt saatikka harjalla koskenut. En itseasiassa edes muista koska olisin harjannut hiuksiani auki. Tuollaisina ne on helppo letittää. Onpa hauskaa! Hmmm, ehkä voisin ollakin jonkun aikaa ihan vain takkutukkainen. Antaa takkujen olla villit ja vapaat! "
"Niin no, se sinänsä sopii tyyliisi."
"Mihin tyyliin?" Peppi ihmettelee.
"Totta, sopii persoonaasi on paremmin sanottu."

Pian hilpeäksi vaihtuneen takkutuokion jälkeen Amanda lähtee kotiinsa jättäen Pepin loikoilemaan Sikuriinan kanssa. Monet Amandan sanomista asioista yrittävät karata mappi Ö:stä ja vallata Pepin mielen. Tuo takkutukkainen nainen alkaa hengitellä pois kurkkuun noussutta karheaa, mutta silloin silmäkulmiin alkaa selittämättömästi noustakin kosteaa. Hän vaihtaa hengittelyn laulamiseen ja pian Ilotalo raikuu Pepin epävireisestä ja uhmakkaasta loilotuksesta kuin Huvikumpu muinoin hänen lapsuudessaan. Sikuriina kääntää tuikkivat silmänsä adoptioäitiinsä ja hänen pienille kasvoille nouseva leveä hymy ja sitä seuraava riemukas kikatus murtaa jotakin Pepissä. Hän pillahtaa itkuun. Sikuriinankin kasvot kurtistuvat ja kikatus muuttuu hätääntyneeksi parkunaksi. Siinä kaksi orpoa itkee yhdessä ja hetken Ilotalosta on ilo kaukana.

Pepistä vaatemalli?

Sylvia katselee hänen ompelemassaan pitsimekossa keikkuvaa Peppiä hampaitaan kiristellen.  

"Mitä oikein ajattelin," kysyy Sylvia itseltään.

Peppi on hänestä hauskannäköinen nainen ja myös yksinhuoltaja, samaa ikäluokkaakin. Sylvia oli rohkaistunut pyytämään Peppiä vaatemalliksi tekemilleen kesämekoille ajatellen heidän lähentyvän samalla. Nyt idea näyttää kuitenkin virheeltä. Sylvia ja Peppi ovat kuin eri planeetoilta. Peppi on täysin hallitsematon kuvattava. Hyvin iloinen, huoleton, muttei erityisen kiinnostunut olemaan valokuvissa, eikä poseeraamisesta ole hajuakaan/halujakaan. Lisäksi Peppi asetti ehdoksi, että kuvat otetaan hänen valitsemassaan paikassa. Peppi lavasti Ilotalon varjoisalle seinustalle värikkään kuvaustaustan huulisohvineen. Ei ihan sitä mitä Sylvialla oli ollut mielessään.

"Eikö tällaista latkun väristä mekkoa voisi piristää tällaisella rastapipolla ja virkatulla pussukalla?" Peppi on ehtinyt kiskaista omat asusteensa kokonaisuuteen ja Sylvia huokaisee silmiään pyöritellen, mutta vain mielessään. Kaukana on hänen kuvitelmansa Pepistä punaiset hiukset hehkuen viljapellon keskellä. Istuma-asennossakin olisi parantamisen varaa.

"Vaihdetaanpa mekkoa," Sylvia ehdottaa pian.

Hieman värikkäämpi mekko ilahduttiaa Peppiä. Hän unohtaa hetkeksi kameran pelleillen sohvan kanssa.

"Onpas minulla poikkeuksellisen puhtaat varpaat," tuumi Peppi varpaitaan heilutellen.

                                                          "Valloitan tämän vuoren!"

"The Winner! Punahuulivuori on minun!"

"Äh, en jaksa enää ja pissittää," Peppi askeltaa pitkin harppauksin kotioveaan kohti. Sylvia ja palkattu kuvaaja vilkaisevat toisiaan. Kuvista ei ole tullut Sylvian toiveiden mukaisia. Kerrassaan originelleja kylläkin.

Peppi luikahtaa Ilotalon vessaan. Hän on alkanut itse ja pyytänyt vieraitaankin kirjoittelemaan ja piirtämään vessan sermiin. Purkka-automaatinkin hän hankki vessan väripilkuksi ja ilahduttaakseen vessansa vierailijoita.

"Minun vessakin olisi aika magee ja erilainen tausta mekkokuvauksille. Täytyykin ehdottaa! "

Kun Peppi palaa Sylvian ja kuvaajan luo, häntä odottaa vielä kolmas mekko, johon Peppi ihastuu. Sen helma on repaleinen ja siinä on villiä vapautta. Sylvia on luvannut kuvauspalkkioksi Pepille yhden mekoista. Päätös ei ole punapäälle vaikea.

"Tällä mekolla lähdenkin koluamaan Espanjan Andalusiaa," hän päättää. Mekko jätetään Pepin onneksi kuvaamatta. Turha sitä on kuvata, kun se jää Pepille, eikä Sylvia haaveile mistään massatuotannosta vaan valmistaa nimen omaan yksilöllisiä, uniikkeja vaatteita.

Kaikista kuvista seuloutuvat nämä kaksi Sylvian ompelimon mainoskuviksi. 

"Peppimäisiä, värikkäitä ja taatusti erottuvia," toteaa Amanda Aurinkoinen Sylvialle, kun he eräs ilta teen äärellä kuvia katselevat. "Voit olla iloinen, että Peppi näyttää asialliselta kuvissa, eikä irvistele. Ei hänestä tiedä mitä olisi voinut keksiä! Ainakin poikkeat joukosta näillä kuvilla. Tämä voi olla sinulle onnenpotku!" Amanda kannustaa. Sylvia on epävarma mainoskuvien toimivuudesta hänen edukseen. Sen verran arvokas oli kuvaajapalkkio, ettei uusia kuvia otetakaan hetkeen.

Ilotalossa Peppi leikkii Snapchatillä ja miettii miten hauskoja kuvia he olisivat voineet Sylvian kanssa saada ihan ilman kallista valokuvaajaa. Ei toki niin laadukkaita, mutta taatusti omaperäisiä ja virkeitä, hulluttelevia sekä ajanhermolla olevia. Ehkä hän näyttää kuvakollaasin Sylvialle ja koettaa saada tämänkin vähän irrottelemaan. 

Pepin kasvoille nousee virne. Hän keksi idean, jolla ilahduttaa Sylviaa. Lesken elämään uusia tuulia!

Auris tarinoi: Blogisuunnittelua

Amanda, Sini, Orvokki, Ruusu ja Peppi ovat kokoontuneet kahveille nyt kun sää suosii, mutta meneillään on myrskyisä keskustelu siitä mitä blogiin oikein julkaistaan.

 Ruusun mielestä blogiin pitäisi kirjoittaa hänen mielipiteitä Liljojenlaaksosta ja kunnollinen elämänkerta. Kaikki muut ovat aivan hiljaa ja miettivät ehdotusta, mutta Peppi tekee hyvin selväksi ettei se onnistu. "Jaaha, vai että SINUN elämänkertasi? Ei todellakaan ethän sinä ole nähnyt mitään! Ja Liljojenlaaksosta ei saa hyvää juttua väkisinkään!" Peppi huudahtaa. Niinpä Ruusun ehdotus hylätään.

 Amanda ottaa suunvuoron ja alkaa selittää pitkää litaniaa joka blogiin julkaistaisiin. "Paljon virkistäviä ja raikkaita sisustusideoita, sen Pepin painajaisen jäljiltä blogi on vieläkin sekaisin! Meidän pitää rauhoittaa kaikkia lukijoita ihanilla meditaatiovinkeillä ja sillä miten hoitaa lapsia kunnolla." (tässä kohtaa Amanda vilkaisee Peppiä miettien Sikuriinaa). Vihdoin Amanda lopettaa. On hetken hiljaista ja sitten Sini hätkähtää: "Ai mitä? Hei tytöt se lopetti!" Siis Amandan ehdotuskin hylätään sillä perusteella, että kaikki lukijat kuolisivat tylsyyteen.

 Orvokki tahtoo jakaa elämäänsä Lukki Häminkäisen kanssa, mutta Sini toteaa selvästi ja suorasti, että blogista tulisi aivan liian siirappinen. Orvokki jää mulkoilemaan Siniä paheksuvasti.

 "No entäpä jos.." Peppi ottaa puheenvuoron. "Paljon matkustamista, kauhutarinoita, graffiteja ja seikkailuja." Kaikista muista se on loistava idea, mutta se hylätään, koska Amanda jää tuijottamaan Peppiä niin järkyttyneenä.

 Peppi tuhahtaa ja poistuu kakkupöydästä sanoen: "Torakatin ovat järkevämpää seuraa!"

 Vihdoin Sini joka ei ole paljoa puhunut ehdottaa:"Entäpä jos kirjoittaisimme siitä uudesta kahvilasta?" "Ai Kahvila Muratista?" Amanda kysyy hölmistyneenä ja jatkaa: "Onko se muka valmis?" "Pah! Ja sinä kutsut itseäsi sisustajaksi? Se on ostanut tarvikkeet kaupastasi jo viime jouluna! Se saatiin juuri valmiiksi ja nyt sinne on huimat jonot, koska kaikki Liljojenlaaksolaiset haluavat maistaa vohveleita, kermakakkuja, teetä, sydänleivoksia ja muuta sellaista." Ruusu tokaisee. "Niin no siinä oisikin ideaa.." Amanda sanoo hiljaa ja vaipuu ajatuksiinsa todennäköisesti miettien mitä juttuun kirjoitettaisiin.

 Orvokki huutaa Pepille joka istuu itsepäisesti joenrannassa: Peppiiii! Pidit siitä tai et kirjoitamme Muratista" "MITÄ!? Miksei MINULTA kysytty mitään? Kiinnostako lukijoita muka joku uusi TALO?" Peppi raivoaa. "Kyllä se on kiinnostavampaa kun vain lukea painajaisistasi ja siitä miten epäsivistyneesti kasvatat Sikuriina-raukkaa!" Sini rupeaa heti puolustelemaan ystäväänsä.

 Peppi huokaisee lannistuneena ja saapuu muiden seuraan. "No kai me voimme hauskaakin täällä pitää." Hän tokaisee ja hyppää veteen pulikoimaan. Muut seuraavat Peppiä rantaan ja istuvat vilvoittelemaan varpaitaan.

Pepin boa sihisee tyytyväisenä. Siitä on ihanaa kun keijut ja Peppi laskivat viimeinkin äänensävyä.

Hänestä olisi vain paras jos Alina ja Auris päättäisivät näin 'vaikeista' asioista...

Kuvat: Alina