Kuka oon, joko arvaat sen?

Peppi Pitkätossun poncho on talonmyyjän taitava tekele, joka on, kuin tehty Pepille. Itse nukke on kauan havittelemani Heidi Otti:n uskomattoman suloinen lelu. Hintansa väärti.

Eihän noista leteistä, punaisesta hiusväristä ja talon värikkyydestä voi varmaankaan erehtyä? Liljojen Laakso on saanut kunnian olla aikuistuneen Peppi Pitkätossun seuraava asuinpaikka! Sakari Hirvi ja Amanda Aurinkoinen auttavat Peppiä talorahjuksen remontissa. Muut kyläläiset eivät oikein tiedä miten Peppiin suhtautua. Aikuistunut Peppi on aivan yhä anarkistinen, kuin lapsenakin. Paljain jaloin, letit heiluen hän kulkee kylän teitä. Miehet katsovat Peppiä ihaillen ja sekös hameväkeä ärsyttää entisestään. Tuollainen humsantuusa naikkonen, jonka lapsuudesta kaikki ovat lukeneet, muuttaa pieneen tuppukulään ja on aivan yhtä lapsekas, iloinen ja kehtaakin kävellä niin sinut itsensä kanssa oloisena! Tuollainen heitteille jätetty, varmasti traumatisoitunut ihminen! Ja miten siitä Pepistä onkin voinut kasvaa noin kaunis? Vartalokin on sorja, mutta ihmekös tuo, kun ei taida ruokaa osata valmistaa. Kuka hänelle olisi neuvonut? Voi voi, miten pikkumaista ja millaisia yleistyksiä. Kuka tietääkään mitä kaikkea Peppi on lapsuuden jälkeen puuhaillut? Ehkäpä salat  alkavat hiljalleen valoittua.

Koska talon rahjus ei ole Huvikumpu, on Pepin keksittävä sille uusi nimi. Alkuperäistä Huvikumpua asuttaa Pepin lapsuuden ystävätär Annika perheineen.

Tällaisessa vaiheessa on Pepin koti Liljojen Laaksossa. Sakarilla ja Amandalla on ollut työtä auttaa omalaatuisesti ajattelevaa punapäätä unelmakodin luomisessa.

Keittiö on tällaisessa vaiheessa. Pöytä on jatkettava, joten siinä on tilaa toteuttaa monenmoista hanketta. Koska keittiössä syödään, voi myös hätä yllättää. Sen tähden Pepistä oli ehdottoman tärkeää, että wc on lähellä. Samalla pöntöltä voi rupatella vieraiden kanssa ja viihdyttää näitä. "Kunhan ei pierukilpailulla," pohti Amanda ja sai sentään perusteltua sermin käytön vieraiden mahdollisella häveliäisyydellä.

Koska uni maistuu tunnetusti ruokailun jälkeen, tulee lepotilan olla lähellä. Keittiön vieressä onkin Pepin unihuone. Koko huone on täytetty muhkealla patjalla seinästä seinään ja kasalla tyynyjä. Eipä kukaan tipu sängystä ja miten hauskaa tuollaisessa huoneessa on olla tyynysotaa!

Yläkertaan tultaessa avautuu rapuista aula. Se on Pepin mielestä oiva ulkoiluhuone. Peppi pitää lämpimästä, joten huoneessa voi kuvitella olevan ainainen kesä! Sinne on tulossa valkoinen puutarhakeinu ja hiekkalaatikko, tietysti.

Talon ainoa äkkiseltään normaalin näköinen huone on kylpyhuone. Se muistuttaa Peppiä hänen Pariisin ajastaan. Vaikka Peppi pitää ekologisesta ajattelusta, hän tahtoi kylpyammeen. Sehän on paras paikka pestä astiat, pyykit ja itsensä. Ei tarvitse turhaan vesipistettä keittiöön! Kylpyhuoneesta avautuu ovi pienelle parvekkeelle, jossa voi pyykkejä kuivatella sekä astioita ja herra ties mitä kaikkea. Kyllä Peppi keksii!

Kun Peppi istuu terassillaan, katselee taloon tulevia värejä, hengittää raitista maalaisilmaa ja katsoo yhtä talon muista asukkaista, hän tuntee ilon kuplivan sisällään.
"Sepäs se. Ilotalo. Se on tämän talon nimi," Peppi päättää. Mitähän siitä nimestä mahtavat kyläläiset pitää?

Kaikki on vinksin vonksin

Myönnän: miniatyyrit ovat olleet taka-alalla. Nyt on vain sellainen aika. Elämä on tehnyt yllätyksiä pitkin vuotta, joten minkäs teet. Liljojen Laakso saattaa myös pienentyä yhdellä talolla. Katsotaan. Haaveilemani nukkekotihuone on aivan samassa tilassa, kuin aiemmin. Vuodatus otti ja kadotti kaikki kuvat. Gert-karhu katosi. Minne kummaan? Sitä ei tunnu kukaan tietävän. Lama ja muutama muukin yllätys kiristävät talouttani ja lupasin itselleni keväällä, etten vuoteen osta mitään nukkekoteihin. AIka hyvin on lupaukseni pitänyt, pari pienen pientä poikkeusta lukuun ottamatta.

Koska Liljojen Laaksoon selvästi kaivattiin pientä piristysruisketta, on sellainen kehkeytymässä. Olisin uuden asukkaan tahtonut esitellä toisella tapaa, mutta aika ei nyt annan myöten kuvata alkuperäisen ajatuksen mukaan. On kiva päästä päivittämään tätä onnettomana hiljaiseloa viettänyttä blogiani.

Kaikki alkoi viime tammikuussa, kun huomasin huutonetissä tämän talon:

Se on GreenLeafin Arthur. Se oli tässä näkyvässä kunnossa, osin kasattuna ja laitettuna.

Innolla aloin maalata ja laudoittaa talon ulkopintaa. Tämän talon asukas ei värejä kaihda ja niitä kipeästi kaipasinkin talven keskelle!

Ihana talonmyyjä antoi mukaani mm. lautoja ja asukkaalle pientä kivaa, jotka esittelen tuonempana. Huomasin myös, että oivan lautapinnan saa erilaisten pahvipakkausten pahvista. Leikkelin ja liimasin kiiltävän pinnan vaneria vasten, jolloin karheampi pinta imi maalin tasaisesti. Katto, ikkunanpielet, terassin kaiteet ja muut korsiteet puuttuvat, mutta asukkaat jo nautiskelevat terassista. Kuka kumma onkaan tuo puna- ja lettipäinen naikkonen?